Sauli Niinistö kannattaa tasa-arvon takaavia muutoksia sukunimi- ja adoptiolakeihin
Presidenttiehdokas Sauli Niinistö pitäisi avioliiton miehen ja naisen välisenä. Näin hän sanoi YLE:n aamuTV:ssä 18.1.2012 ja niin hän on todennut myös vaalikoneissa. Monilta on kuitenkin jäänyt kuulematta ja lukematta miten Niinistö jatkaa: “Jokaisen suomalaisen pitää olla tasa-arvoinen lain edessä. Siihen liittyvät korjattavat ongelmat ovat sukunimi-ja adoptiolaissa sekä eräiden tilasto- ja rekisteritietojen tunnisteissa.” (Lähde: HS-vaalikone)
Mac OS X 10.6.5 päivitys – hävinneet käyttäjätiedot
En tiedä, liittyykö tämä Mac OS X 10.6.5 -päivitykseen, mutta mun Macilla hävis kaikkien käyttäjätilien tiedot vierailijatunnusta lukuunottamatta. Kirjautumisikkunassa ei siis ollut mitään muuta valittavana kuin Vierailija. Sen kautta kirjauduttuani huomasin, että tiedostot olivat tallella. Järjestelmäasetusten käyttäjähallinnassa en vierailijatunnuksilla nähnyt ketään muita kuin Vierailijan, eikä “Osoita lukkoa ja tee muutokset” -kirjautuminen hyväksynyt pääkäyttäjän tunnuksia. Järjestelmä oli siis unohtanut, että koneella on yleensä käyttäjiä, mutta levyllä oli onneksi tallella kaikki meidän tiedostomme.
No, sain kaikki lopulta kuntoon näillä ohjeilla:
- Käynnistä kone.
- Laita Mac OS X Snow Leopard -asennuslevy levyasemaan.
- Sammuta kone.
- Käynnistä kone ja pidä C-kirjain pohjassa, kunnes asennusvelho avautuu.
- Seuraa näitä ohjeita: http://support.apple.com/kb/ht1274 -> Resetting the original administrator account password.
- Vaikka siellä sanotaan “Do not select “System Administrator (root)”.” niin tee niin, jos se on ainoa valittavanasi oleva tili ja vaihda root-käyttäjän salasana. (PISTÄ SE VISUSTI TALTEEN!)
- Lopeta asennusohjelma ja käynnistä koneen uudelleen. Kirjaudu sisään root-tilillä.
- Mene järjestelmäasetuksiin ja tee uusi käyttäjä, jolle anna sama käyttäjänimi kuin aiemmalle tilillesi. Ohjelma huomauttaa, että tämän niminen käyttäjäkansio on jo olemassa, haluatko käyttää sitä. Vastaa kyllä.
- Kone miettii hetken ja kaikki näyttää olevan kunnossa.
- Ota asennuslevy pois ja kirjaudu ulos. Tuttu käyttäjnimesi on jälleen valittavana ja kirjaudu sillä sisään.
- Tadaa – kaikki vanhat tiedostot ovat paikoillaan taustakuvia myöden.
Tein näin myös toisen henkilön tilille, joka koneeseen on määriteltynä. Kaikki ok.
Digitaalista minääni etsimässä
Olen enemmän kuin tyytyväinen nykyiseen työhöni, mutta ilmeisesti loppusuoralla olevat ohjelmistotekniikan opintoni ovat laittaneet pohdiskelemaan arvoani työmarkkinoilla. Luettuani Terhi Ahon blogin “Some suorahaun välineenä”, missä kerrotaan headhunterien käyttävän enenevässä määrin sosiaalista mediaa työntekijöitä hakiessaan, huolestuin verkkoläsnäoloni ammatillisesta uskottavuudesta.
Minkälaisen kuvan headhunter minusta saa? Mähän höplöttelen Twitterissä mitä sattuu, esiinnyn YouTubessa tatti otsassa ja samaisella kanavalla jossain vaiheessa hoilasin kurkku käheänä Missä miehet ratsastaa. Blogini kuvastaa minua realistisimmillaan: vähän valokuvausta, vähän ruoanlaittoa, päiväkirjamaista matkablogia. Sattumanvaraisesti vähän sitä sun tätä, mutta ei lopulta oikein mitään kunnollista. Toteutan sosiaalisen median yhtä tärkeintä periaatetta, jaan, mutta en välttämättä mitään muita hyödyttävää. Puolustukseksi sanottakoon, että blogini tärkein funktio on kokeilla uusia juttuja ennen niiden tekemistä oikeille asiakkaille. Facebookin tykkää-nappula oli tälläkin sivustolla monta viikkoa rikki ennenkuin sain sen toimimaan, minkä jälkeen asensin sen Annikalle. Toki voisin tehdä testailuni ei-julkisesti tai kuten juuri äkkäsin, testaukset voisivat olla blogini ensisijainen sisältö.
Taisin keksiä vastauksen omaan ongelmaani. En tuota nettiin sisältöjä sisällön vuoksi, vaan silkasta mielenkiinnosta uusia härpäkkeitä kohtaan. Twittailen usein pelkästään siksi, että haluan kokeilla uuden Twitter-ohjelman ominaisuuksia, vaihdan blogialustaani Joomlasta WordPressiin vain koska löysin uskottavan työkalun, jolla Joomlan blogikirjoitukset voi siirtää WordPressiin ja parin viikon päästä toisinpäin. LinkedInin profiilin täytin kieli poskessa, tärkeintä oli kokeilla miten näppärästi sen saa sidottua muuhun sosiaaliseen mediaan. Vaihdan nettisivujeni ulkonäköä löytäessäni uuden tyylipohjan, jossa on joku kiva CSS-jippo ja johon haluan tutustua. Widgettejä ja muita lisäosia asentelen joskus vain kokeillakseni, miten paljon ne sivujen toimintaa hidastavat. Näistä testeistäni saisi aikaan juuri sellaista sisältöä, jota itse koko ajan kiivaasti Googlella haen. Samalla vahvistuisi ammatillinen uskottavuutenikin.
Tästä meinas tulla kauhea vuodatus ja selitys digiminän olemassaololleni, mutta tästä syntyikin oivallus. Mainiota!
Kokoomusministereiden valokuvaus
Ehdottomasti paras puoli työssäni on, että pääsen tekemään valtavasti erilaisia asioita. Joulun alla otin kunnialla vastaan tehtävän kaikkien meidän ministereidemme kuvaamisesta.
Projekti oli yllättävän vaativa. Kahdeksan henkilön kuvaaminen kahden kuukauden aikana niin, että kuvat näyttävät otetun samalla kertaa on vaikeaa ilman vahvaa rutiinia, jota minulla ei ole. Se, että valot ovat kutakuinkin samalla tavalla asennetut, ei riitä; kuvattavien pitää myös näyttää olevan samoissa tunnelmissa. En oikein osaa ohjata malleja olemaan kuvissa. Otan vain kuvia, ja malli on mitä on. Luontevia ja mukavia, sitä ministerimme olivat. Ja mielestäni se näkyy näistä kuvista:
Kaikki kuvat löytyvät Kokoomuksen kuvapankista http://www.kokoomus.fi/mediapankki/valokuvat.
Viikko elämästäni kuvina
Week Of Life -sivuston kuvaprojekti on osaltani nyt valmis ja julkaistu. Kuvat ovat nähtävissä osoitteessa http://weekoflife.com/en/week/302/waiting-for-the-winter-2009.aspx.
Projekti vaati sitoutumista ja oli yllättävän työläs. Yhdeksän kuvaa päivässä on kuitenkin aika paljon, etenkin kun jokaisessa kuvassa piti olla eri teema. Tuntui, että eihän mun elämässä edes tapahdu mitään niin paljon, että siitä voisi niin monta erilaista kuvaa saada otettua.
Kuvien valitseminen oli terapeuttista, “Tuollaistako mun elämä oikeasti on?”, mutta se myös antoi paljon. Ihan kuin olisin kirjoittanut kirjan.
Hienoa, että suomalaisia on hiljalleen tullut saitille mukaan. Ala-asteen aikainen koulukaveri Mari on myös julkaissut ensimmäisen viikkonsa. Odotan innolla lisää suomalaisten viikkokatsauksia omasta elämästään.
Week of Life
Viikonloppuna törmäsin virkistävän erilaiseen some-saittiin: www.weekoflife.com. Sen idea on yksinkertainen mutta haastava: otat yhdeksän kuvaa omasta elämästäsi joka päivä viikon ajan ja siirrät ne palveluun.
Tsekkiläis-amerikkalainen sivusto on julkaistu syyskuussa 2009, eikä sillä ole vielä suunnatonta käyttäjäkuntaa. Tällä hetkellä siellä on kolme suomalaista profiilia.
Idea lähti valokuvakirjasta
Projektin idea on syntynyt valokuvaaja Adolf Zikan kirjasta “One Year of My Life in 3285 Pictures“, jonka hän on tehnyt yhteistyössä kameravalmistaja Leican kanssa. Tietoja projektista ja kuvia kirjasta löytyy osoitteesta http://weekoflife.com/en/aboutproject.aspx. Googlaten löysin mielenkiintoisen artikkelin Adolf Zikasta, missä kerrotaan tarkemmin kuvaajasta ja hänen urastaan: http://www.radio.cz/en/article/104539.
Lehdistötiedotteen sivuston tekijät ovat piilottaneet, mutta siitä löytyy mielestäni projektin taustoitus parhaiten: http://weekoflife.com/en/press.aspx
Olen Pasi Heiskanen, 40-vuotias espoolainen verkkoviestinnän suunnittelija. Rakastan musiikkia. Harrastan valokuvausta ja kaikenlaista kotisivujen virittämiseen liittyvää. Oma blogi on tosin aina retuperällä. Jos suutarin lapsella ei ole kenkiä, niin miten on suutarin omien popojen laita?